Pieni matkakertomus keväisestä Kööpenhaminasta

Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut, että lähtisin Kööpenhaminaan vähäksi aikaa kirjoittamaan. Ihastuin siellä taannoin ensi kertaa käydessäni ilmapiirin rentouteen, ja tunnen siellä oloni jostakin syystä kotoisaksi. Sain edelliskerralla pintaraapaistua kaupungista vain ne yleisimmät nähtävyydet, mm. Pienen merenneidon, Tivolin huvipuiston ja Strögetin ostoskadun. Näkemättä ja kokematta jäi niin paljon, ja halusin ottaa vahinkoa takaisin. Päätin sitten lentää sinne viikonlopuksi toukokuussa tutustumaan paikkaan paremmin, ja halusin myös palkita itseni paiskittuani kovasti töitä koko kevään. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin matkaan yksin ilman matkakumppania, tai ystävää tai perhettä huolehtimassa perillä. Halusin kokeilla miltä tuntuu selviytyä täysin omillaan, ja tutustuisinko yksin matkustaessani rohkeammin paikallisiinkin.

Ennen matkaa sovin tapaamisen Kööpenhaminassa töissä käyvän ruotsalaiskaverini kanssa, joten en lähtenyt aivan sokkona pimeään. Sain myös paikan päällä asuvilta suomalaistytöiltä Facebookissa suosituksia tsekattavista paikoista, liitän nämä linkit postauksen loppuun. Buukkasin ensimmäistä kertaa koskaan yöpymiseni Airbnb:n kautta, mikä osoittautui oikein mukavaksi, onnistuneeksi ja edulliseksi valinnaksi. Maksoin kolmesta yöstä suunnilleen yhtä paljon, kuin olisin maksanut yhdestä hotelliyöstä. Sen lisäksi tutustuin tätä kautta uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, sain loistavia vinkkejä majoittajaltani nähtävyyksistä ja ruokapaikoista sekä tutustuin paikalliseen elämäntapaan.

Jo lentokentällä torstai-iltapäivällä lähtiessäni tunsin sykähdyttävää iloa pelkästään siitä tunteesta, että olen menossa jonnekin – ikään kuin matkalla olisi jotenkin arkea enemmän elossa. Löysin majapaikkaani onneksi helposti. Se sijaitsi Valbyssä, viehättävässä ja rennossa kaupunginosassa, josta oli hyvät julkiset liikenneyhteydet keskustaan ja lentokentälle. Vuokraemäntä Karen otti minut vastaan oikein ystävällisesti ja esitteli asuntonsa. Siinä oli neljä huonetta, joista Karen asui yhdessä ja joista kolmessa asui vuokralaisia. Kööpenhaminalainen kylpyhuone oli elämys itsessään minimalistisuudellaan: se oli kapea käytävää muistuttava huone, johon oli eristetty kahdella suihkuverholla pikkuruinen suihkutila lavuaarin ja wc-istuimen väliin. Asunnossa vallitsi kotoisa ilmapiiri ja ainokaisen kylpyhuoneen jakaminen soljui sujuvasti. Yhtä huonetta vuokraava saksalaistyttö lähti tullessani kotiin ja hänen huoneeseensa majoittui kolme nuorta amerikkalaispoikaa, jotka olivat Skandinaviaa kiertämässä. He olivat pian tulossa Helsinkiinkin, ja halusivat tietenkin kuulla kaupungin menomestoista vinkkejä. Yhdessä huoneessa asui parikymppinen nuorimies, joka luki tentteihin niin keskittyneesti, että häntä tuskin näki. Hänen lukurauhansa taatakseen sipsuttelimme hissukseen asunnossa aina, kun vain muistimme. Ensimmäisenä iltana kävin kuljeskelemassa lähikortteleissa ja Karenin suosituksesta syömässä pienessä Ris og nudlar – thairavintolassa tofuillallisen. Kokkaamisen hoiti pieni kiukkuisen näköinen thai-nainen, ja kiukusta huolimatta tai sen takia ruoka oli todella hyvää. Kotiin palattuani katselin huoneeni ikkunasta pimenevään iltaan ja tunsin jo pientä haikeutta. Tiesin olevani vain käymässä, ja että aika menisi todella nopeasti. Kadehdin niitä onnekkaita, jotka saavat asua tässä kaupungissa ja halusin olla yksi heistä. Sieluni lepäsi jo, vaikka olin vasta saapunut.

2015-05-07 19.32.06-1

Perjantaina riensin heti aamupäivästä Strögetin shoppailemaan. Oli todella kylmä, vaikka aurinko paistoi. Olin varautunut lämpimämpään ilmaan liiankin optimistisesti. Ostoslistani ykköseksi kohosi hyvin nopeasti sään takia uusi takki, mutten onnistunut löytämään sitä. Ströget on suorastaan häkellyttävä elämys kuin loputtomiin jatkuvana kauppojen paraatina, mutta valitettavasti minun kannaltani tarjonta oli lähinnä kesähepeniä. Kadut tursusivat paljolti myös samoja ketjukauppoja, joita löytyy Suomesta enkä tietenkään halunnut sortua sellaiseen.

2015-05-08 10.33.44

Päätin ottaa tauon etsinnöistä ja menin lounaalle Nyhavniin rentoutumaan kauniiden, värikkäiden talojen ääreen. Siellä aurinko paistoi niin kuumasti, että sain jopa ottaa villatakkini pois. Löysin onnen kantamoisena pöydän täyteen ahdetun kahvilakadun varrelta, hyvistä tarkkailuasemista aivan oven vierestä. Tässä kahvilassa ei ollut tarjolla kuin kuivaa juustoleipää, mutta natustin sitä tyytyväisenä kahvikupillisen ääressä, kuuntelin katusoittajien jatsia ja nautin sinä hetkenä suunnattomasti elämästä.

2015-05-08 13.58.04-1

2015-05-08 14.29.47

Väliaikaiseen kotiini sain lopulta palata ilman takkia, mutta joitakin ostoksia sain ilokseni silti tehtyä. Illallisen valmistettuani mietin mihin lähteä. Ystäväni joutui perumaan tapaamisemme, joten olin omillani. Halusin mennä tutustumaan erään Suomi-tytön vinkkaamaan katuruokaa tarjoavaan kortteliin Copenhagen Street Foodiin, mutta ymmärsin paikan sulkemisajankohdan väärin ja luulin, etten ehtisi sinne. Päätin jälleen uskaltautua kokeilemaan jotakin uutta, ja lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni drinkille yksin. Suuntasin jännittyneenä Ködbyenin biletyskortteliin, jossa otaksuin edellisreissun perusteella olevan mahtava meininki. Ködbyenhän on vanha teurastamoalue, jonne on avattu trendikkäitä baareja ja klubeja yhä lihankäsittelyä suorittavien yritysten viereen. Kuulostaa erikoiselta, mutta jostakin syystä konsepti toimii.

Tarkkailin missä baarissa näyttäisi olevan eniten väkeä ja tunnelmaa, ja näiden kriteerien perusteella ensimmäiseksi kohteekseni valikoitui Noho. Huomasin ihmisten järjestäen tilaavan houkuttelevan näköisiä drinkkejä ja päätin noudattaa talon tapoja. Tilasin listalta randomilla otteella Night flowerin, ja sainkin hyvältä maistuvan, mutta huikean vahvan drinkin melkein ämpärin kokoisena. Hörpiskelin juomaani, räpläsin puhelintani jotakin tehdäkseni ja tarkkailin vaivihkaa ympäristöäni. Tämä baari, kuten koko kaupunki, oli täynnä komeita, parimetrisiä viikinkejä, joista suurella osalla tuntui olevan parta. Naiset olivat pukeutuneet hyvin pelkistetysti ja luonnollisesti, niin kuin aiemmin päivälläkin. Kaikki puhuivat iloisina yhteen ääneen, musiikki soi täysillä ja biisoninpää seinällä valvoi jykevänä tunnelmaa.

Drinkkini juotuani lähdin seuraavaan kohteeseen eli Jolene Bariin, jossa edelliskerralla kansa bailasi dj:n tahdittamana huikaiseva meno päällä jo ulkona baarin edustalla. Tällä kertaa Jolenessa ei ollut juuri ketään, olin liian aikaisin liikenteessä. Suuntasin Mesteren & Läerlingiin, joka oli suosittuna kohtaamispaikkana täynnä porukkaa. Skandinaavinen ujous oli siihen kellonaikaan vielä voimissaan ja kaikki pysyttelivät omissa porukoissaan. Merkillistä, kuinka ystävän kanssa ulkona ollessa vieraille ihmisille jutustelu tulee kuin luonnostaan, yksin ei sitten millään. Olueni siemailtuani päätin suunnata majapaikkaani. En selvästi osaa yksin juhlimista, mutta tulipahan sekin kokeiltua. Jos olisin ollut liikkeellä seurassa, olisin varmasti jäänyt pidemmäksi aikaa. Ilta oli vasta aluillaan ja ihmisillä bailufiilis kovaa vauhtia kohoamassa.

.2015-05-08 21.10.19-1

Lähdin lauantaiaamusta tutustumaan Christianian vapaakaupunkiin. Siellä vallitsi hyvin taiteellinen ja leppoisa ilmapiiri, joskin alue näytti myös melkoisen ränsistyneeltä. En kokenut paikkaa oikein omakseni, vaikka arvostan sinällään ideaa vapaudesta. Christianian ytimessä on kuvauskielto, onhan marihuana yhä laitonta Tanskassa ja tällä alueella tuoksahtaa makealle vähän siellä sun täällä. Kiinnitin huomioni muutamiin paikallisiin, jotka liikkuivat huivi kasvojen päälle vedettynä. He eivät näköjään halunneet ottaa mitään riskiä kasvojensa päätymisestä kuviin.

2015-05-09 11.59.05

Christianian jälkeen päätin vielä pistäytyä Strögetillä takkijahdissa ja lopulta päädyin tekonahkatakkiin Vilassa, koska oli vain niin vilu. Puolustuksekseni on sanottava, että yritin myös etsiä sivukatujen pikkuputiikeista, joista Karen ja löytämäni nettisivut vinkkasivat. Haikeana niiden kauniita tuotteita hypistelin, mutta nämä putiikit olivat valitettavasti budjetilleni liian tyyriitä. Palattuani kotiin ja syötyäni lähdin viettämään iltaa erään mukavan paikallisen kanssa. Menimme Tivolin huvipuistoon ja illasta muotoutui todella kiva. Ihailen tanskalaista tapaa pysyä aina hyväntuulisena säästä tai humalan määrästä huolimatta, tälläkin kertaa Tivolissa oli paljon ihmisiä hauskaa pitämässä koleudesta huolimatta. Huvipuiston viehätys värikylläisyydessään ja letkeydessään myös tuntuu säilyvän, vaikka siellä kävisi useammankin kerran.

2015-05-09 21.16.54-1

Sunnuntaina edessä oli valitettava kotiinpaluu. Matkani oli kerrassaan ”hyggeligt” eli tanskalaisittain kotoisan mukava, ja kuten ensimmäisenä iltana uumoilin, se oli ohi aivan liian nopeasti. Hassua kyllä, kävin lopulta monessa samassa paikassa kuin viimeksikin. Toisella kertaa niistä sai kyllä enemmän irti. Niin hirveästi jäi jälleen kaupungista näkemättä, yksi viikonloppu ei tunnu riittävän tähän mahtavaan kaupunkiin mitenkään. Katselin kaihoisana lentokoneen ikkunasta taakseni jäävää Tanskaa ja mietin, että minun on tultava tänne uudestaan. Inspiroiduin valtavasti ja olen kirjoittanut kotiin palattuani enemmän kuin moneen kuukauteen. Kirjoitusloma Tanskan pääkaupungissa syksymmällä näyttää yhä todennäköisemmältä, jopa välttämättömältä.

2015-05-10 17.03.42

Linkit:

http://www.spottedbylocals.com/copenhagen/

(tanskalainen sivusto) http://www.aok.dk/

http://www.pienimatkaopas.com/koopenhamina/

(Copenhagen Street Food) http://copenhagenstreetfood.dk/en/info-2/

(Ködbyen) http://www.xn--kdbyen-bya.dk/da/about-kodbyen

(shoppauskadut yms. vinkkejä) http://www.visitcopenhagen.com/copenhagen/culture/our-favourite-streets

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s