Dekkarilauantai ja muuta kirjamessuamista

2014-10-25 13.28.04
Helsingin kirjamessut ovat valitettavasti usein omalta kohdaltani syystä tai toisesta jääneet käymättä, mutta tänä syksynä pääsin käymään niissä silkasta onnenpotkauksesta. Voitin Elisa Kirjan järjestämässä arvonnassa kaksi lippua yhdelle päivälle, ja valintani kohdistui rikosromaanien suurena ystävänä luonnollisesti Dekkarilauantaille. Kirjamessujen ja Dekkarilauantain kohokohta koittikin minulle jo heti alussa, kun hyppäsin Crime Timen ja Elisa Kirjan järjestämään rikosratikkaan Helsingin Rautatieasemalta Messukeskukseen Pasilaan. Suomalaisen dekkarikirjallisuuden kärkinimet Jarkko Sipilä ja Harri Nykänen kertoilivat matkan aikana rikoksista, joita oli tapahtunut vuosien saatossa ratikkareitin varrella, ja mitkä paikat ovat olleet tai ovat edelleen vaarallisia. Esimerkiksi Kaisaniemen puisto on yhä naisille valitettavan vaarallinen paikka, siellä on tapahtunut viime vuosinakin raiskauksia. Saimme kuulla myös murheellisesta kukkakauppasurmasta ja pankkiryöstöistä, ja tietää Hakaniemen torilla myytävän tavanomaista perunaa ja lihapiirakkaa rankempaakin tavaraa, nimittäin aseita. Herroilla oli rikostoimittajina laajaa tietämystä alamaailmasta, höystettynä teemaan varsin sopivalla mustalla huumorilla.

2014-10-25 12.03.32

Ennen matkan alkua ehdin vaihtaa pari sanaa Sipilän ja Nykäsen kanssa, kun rohkaistuin pyytämään nimikirjoituksia ratikkamatkalaisille jaettuun Paula Arvaksen ja Kirsti Luukkasen toimittamaan ”Miten kirjani ovat syntyneet – dekkaristit kertovat” – kirjaan, jossa on Sipilän ja Nykäsenkin artikkelit aiheesta. Kun pyyntööni suhtauduttiin suopeasti, uskaltauduin kysymään vinkkejä dekkarin kirjoittamiseen. Omana haaveenanihan on jo vuosia ollut oman rikosromaanin julkaiseminen, puhumattakaan elokuvatrilleristä. Kumpikin vuosia alan huipulla ollut kirjailija on varmasti kuunnellut läkähdyksiin asti pöytälaatikkoraapustelijoiden uteluita, mutta vinkkejä tuli sangen auliisti. Olin oikein otettu herrojen kohteliaisuudesta ja valmiudesta auttaa uutta tulokasta alkuun. Erityisesti mieleen jäivät neuvot aloittaa novellista, miettiä päähenkilö ja kohdeyleisö ja sen jälkeen juoni, ja ottaa rohkeasti yhteyttä poliisiin taustatyön merkeissä. Keskustelun jälkeen tunsin valtavaa innostusta hyökätä läppärini kimppuun ja työstää omaa dekkaria.

Ennen näppäimistön ääreen parkkeeraamista ja murhajuonittelua, luvassa oli kohdallani tietenkin lisää messuamista itse pääkallopaikalla Pasilassa. Päivän ohjelmistossa oli suorastaan runsaudenpula jännityskirjallisuuden pohjoismaisten kärkinimien kiinnostavista keskustelutilaisuuksista. Kuuntelin Beck – kirjailijoiden Cilla ja Rolf Börjlindin haastattelua heidän juuri suomennetusta Kolmas ääni – dekkaristaan, ja Tapani Baggen, Matti Laineen, Kimmo Miettisen ja Reijo Mäen tarinointia alamaailman hulvattomista tyypeistä Ruumiin kulttuuri – lehden päätoimittajan Keijo Kettusen luotsaamana, mutta kaikkein eniten sain irti Poliisiromaanin monet kasvot – keskustelusta. Siinä Jarkko Sipilä, Kati Hiekkapelto, Christian Rönnbacka ja Max Manner ammensivat kokemuksiaan omien dekkaristiuriensa taipaleelta ja pohtivat päähenkilöidensä yhtymäkohtia omaan persoonallisuuteensa Antti Turusen johdolla. Miten inspiroivaa onkaan kuunnella kirjailijoita, jotka ovat innoissaan ja ylpeitä omista töistään.

Kävimme ystävieni kanssa seuraamassa kirjallisuuskeskusteluja myös toisista aihepiireistä, tutkimassa kustannusyhtiöiden ja muiden esittelijöiden tarjontaa, sekä maistelemassa samaan aikaan valloillaan olevien ruoka- ja viinimessujen antia. Herkullisten juustojen ja mitä villimpien rypsiöljymakuvaihtoehtojen lisäksi tutustuimme maistuvaan uuteen tuttavuuteen, karhunlaukkaan. Kävi ilmi, että Suomessa harvinaisempi karhunlaukka on Euroopassa laajalle levinnyt ja vanha maustekasvi, joka vuosien saatossa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mielenkiintoista. Päivän kruunasi Laurent-Perrier samppanjamerkin esteettisesti kristallikruunulla ja kauniilla taululla koristeltu ständi, jossa oli tarjolla myös päivän paras drinkki: Aperol Spritz. Kyseiseen kesäisen oranssiin ja ihanan tuoksuiseen aperitiiviin tuli tujaukset Aperolia, soodaa, samppanjaa sekä siivu appelsiinia pisteeksi iin päälle. Ehdimme onneksi löytää ja maistaa tätä italiaista klassikkodrinkkiä ennen, kuin messut menivät kiinni. Kaiken messuamisen jälkeen olo oli uupunut, mutta tyytyväinen. Ensi vuonna yritän ehdottomasti päästä mukaan useampanakin päivänä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s